Oppimistulokset ovat romahtaneet, eikä kukaan tunnu tietävän miksi. Opettajat ja rehtorit tietävät kyllä vastauksen. Opetusalan henkilöstö on jo pitkään esittänyt huolensa koulutuspoliittisten muutosten vaikutuksista. Opetussuunnitelmia uudistetaan tämän tästä, pedagogisia linjauksia muutetaan ja resursseja leikataan vailla arjen asiantuntemusta. Koulussa työskentelevät ammattilaiset ovat omistautuneita työlleen ja halukkaita parantamaan oppimisen edellytyksiä, jos heille annetaan siihen aito mahdollisuus.
Heterogeeniset ryhmät, oppilaiden häiriökäyttäytyminen, kiire ja hallinnollisen työn osuuden kasvu kuluttavat opetushenkilöstön voimavaroja. Lisäksi resursseja kohdennetaan liikaa muuhun kuin opetustyöhön. Yhden opettajan on aivan mahdotonta opettaa hyvin erilaisista oppijoista koostuvaa ryhmää niin, että yksittäisen oppilaan tarpeet tulisivat huomioiduiksi.
Uudistuksia tehtäessä tulisi aina kysyä: ”Mitä lisäarvoa muutos tuo lapsen ja nuoren elämään?” Pisa-tulosten varassa ei pidä paistatella eikä siihen ole enää edes aihetta. Pintaa voi kiillottaa vasta, kun perustukset ovat kunnossa.
Tulevassa hallitusohjelmassa on yhdeksi keskeisimmistä painopisteistä nostettava koulutuksen uudistaminen, siten että tasapäistämisestä luovutaan, lapsille ja nuorille mahdollistetaan menestyminen ja motivaatio oppia omassa tahdissa. Näin jokaiselle löytyy oma polku elämässä. Tällä kertaa uudistamistyöhön on osallistettava myös opettajat.