Espoon kasvun ja oppimisen lautakunnalle tuotiin viime kokouksessa tiedoksi Karakallion koulun rehtorivalinta. Asia kirvoitti keskustelun, koska kävi ilmi, että monella meistä kokouksen osanottajista on jäänyt erityisen lämmin muisto ”Kartsin” koulusta. Itseni lisäksi osa meistä on ollut oppilaana, osa opettajana ja jonkun lapsi koulun nykyisenä kartsilaisena. Karakallion alueella oli oman nuoruuteni aikaan jengejä ja huligaaneja, aluetta pidettiin jopa pahamaisena. Kun koulussa järjestettiin bileet, rehtori oli huolehtimassa siitä, ettei koulun ulkopuolisilla vierailla ollut asiaa tilaisuuteen. Joka kerta joku ulkopuolinen porukka yritti tunkeutua kouluun ja joka kerta yritykseksi jäi. Rehtori saattoi nostaa seinälle riehujan ja poliisiauto koulun pihalla oli pikemminkin tuttu kuin harvinainen näky.
Edesmennyt rehtori Antti Talvitie huolehti siitä, että koulun yhteisöllä oli luottavainen ja turvallinen ilmapiiri. Antti oli kova mutta oikeudenmukainen. Hänen silmilleen ei hypitty eikä hänen kouluansa häpäisty huonolla käytöksellä. Uskon, etteivät kaikki hänen persoonastaan pitäneet, mutta hänen työtään koulun johtajana arvostettiin. Antti oli vallanpitäjä, joka tuskin itse ymmärsi olevansa erityinen.
Kouluvuosien jälkeen on kohdalleni tullut vastaan toki muitakin hyviä johtajia, mutta valitettavan harva todellinen osaaja päätyy vallan kahvaan. Tämä aika antaa monia mahdollisuuksia päästä valtaan, ilman että kannukset on ansaittu ja työn tulokset punnittu. Nykyään tehokkaalla mielikuvamarkkinoinnilla ja hyväveli-verkostolla voi valta-asemaan päästä henkilö, jonka kyvyt ja motiivit eivät puolla valintaa. Oltuani jo yli kolmekymmentä vuotta mukana kuntapolitiikassa, olen kohdannut jos jonkinlaista vallankäyttöä ja vaikuttajaa. Näin eduskuntavaalien alla toivoisin, että äänestäjät hieman syvällisemmin perehtyisivät ehdokkaisiinsa ja erityisesti heidän aikaansaannoksiinsa ja motiiveihinsa.
Minua pyydettiin taannoin luettelemaan viisi asiaa, jotka olen politiikassa oppinut:
1) Ole aito itsesi, äläkä koskaan unohda mitä ja ketä varten sinut on valittu tehtävääsi.
2) Politiikassa onnistumiset tapahtuvat kulissien takana yhteistyössä. Voit tehdä hyvän avauksen, mutta lopulta tarvitset muita asian eteenpäin viemiseksi.
3) Joka eniten itseään nostaa, vähiten saa yleensä aikaiseksi…ja niitä itsensä nostajia on politiikassa paljon, aivan liian paljon.
4) Vähemmän puhetta – enemmän tekoja. Teoiksi en laske luottamushenkilöpaikkojen määrää. Itseasiassa en koskaan ole ymmärtänyt kuinka kansanedustajat, jotka istuvat kaikilla mahdollisilla kuntavaikuttamisen palleilla, voisivat mitenkään ehtiä hoitamaan heille annettua arvokasta tehtävää eduskunnassa kunnolla.
5) Omat koirat purevat. Näin totesi eräs entinen kuntavaikuttaja jättäessään politiikan. Toisaalta, vaikka ystävyyssuhteita politiikassa syntyykin harvoin, niistä saattaa muodostua erittäin merkityksellisiä. Näiden kolmenkymmenen vuoden aikana muutama ystävyyssuhde on jäänyt elämään ja niistä olenkin todella kiitollinen.
Politiikassa, kuten muussakin toiminnassa, keskeistä on johtajuus. Hyviä johtajia on harvassa. Palaan entiseen rehtoriini Antti Talvitiehen. Kouluvuosien jälkeen sattumalta löysimme toisemme samasta lentokoneesta. Olin ystäväni kanssa ottanut äkkilähdön lomalle Tunisiaan. Kohde ei ollut aivan nappivalinta kahdelle vaalealle parikymppiselle neidolle, joten päädyimme Antin ja muiden eläkeläisten toiveesta parin päivän kiertoajelulle aavikolle. Antti ei ollut muuttunut lainkaan. Huolehtiva, rehellinen ja aito – sellaisia johtajia valta ei turmele.